Kun kerran kurjistelemaan aloin, niin tehdään se sitten kunnolla ja hartaasti.
En tajua, mikä tämän paskafiiliksen laukaisi. Ehkä se, kun näin ohimennen ex:äni. Pitäisi kyllä lailla kieltää noitten ex:ien näkeminen. Ja toinen paskafiiliksen laukaisija on toi, että vertaan aina itseäni muihin ja tietysti niihin parempiin.
Tekisi mieli tanssia intiaanitanssia ja toivoa sadetta. Siitä tulisi ainakin parempi mieli.
Tai ehkäpä mulla on ikävä yhtä toista ex:ää. Hän kun kummittelee mun ajatuksissa vieläkin. Tiedän, että ajan kanssa tämä kaipailu menee ohi, mutta vielä ei ole se hetki. Ja sitä paitsi mä vihaan sinkkuna olemista.
0 Kommentit to “kurjistelun maksimointia”